12.3.2010

Päätös, josta valitetaan

Keskusverolautakunnan päätös 25.1.2006 nro 2/2006

1. ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Ennakkoratkaisuhakemus keskusverolautakunnalle

Hakemuksessaan keskusverolautakunnalle A Oy on lausunut muun muassa tulevansa olemaan N SICAV:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Oikeudelliselta muodoltaan A Oy:n emoyhtiö N SICAV on Luxemburgin lainsäädännön mukaan perustettu "societé d'investissement àcapital variable", eli vaihtuvapääomainen sijoitusyhtiö. N SICAV:n hallinnoinnista tulee vastaamaan A Luxemburg S.A, joka on osa A-konsernia.

N SICAV:n osakkeita tullaan tarjoamaan ensisijaisesti saksalaisille institutionaalisille sijoittajille, kuten vakuutusyhtiöille ja eläkerahastoille. Tarkoituksena on, että N SICAV sijoittaa kiinteistöihin eri puolilla Skandinaviaa noin 400 miljoonaa euroa, josta Suomeen tullaan todennäköisesti sijoittamaan noin 100-140 miljoonaa euroa. N SICAV sijoittaa suomalaisiin kiinteistöihin kokonaan omistamansa A Oy:n kautta. A Oy puolestaan tulee tekemään kiinteistösijoituksia hankkimalla kiinteistöyhtiöiden osakkeita sekä mahdollisesti myös kiinteistöjä suoraan omistukseensa.

A Oy on perustettu elokuussa 2005. Tällä hetkellä sen osakkeet ovat A-konsernin omistuksessa, mutta omistus tullaan siirtämään N SICAV:lle, kun se on perustettu ja toimintakykyinen.

Helsingin verotoimiston 10.10.2005 antaman lähdeveroa koskevan ennakkoratkaisun mukaan N SICAV -yhtiötä on pidettävä tuloverolain 3 §:n mukaisena yhteisönä, joka on myös Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen mukaan Luxemburgissa asuva ja verosopimuksen etuihin oikeutettu yhteisö.

Lähdeveron perimis- ja maksuvelvollisuutta määriteltäessä on otettava huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat artiklat. Tehdessään sijoituksen A Oy:n osakkeisiin luxemburgilainen yhtiö harjoittaa perustamissopimukseen perustuvia sijoittautumisvapauden ja pääomien liikkuvuuden oikeuksiaan. Suomalaisen A Oy:n suomalaiselle SICAV-yhtiön kaltaista kiinteistösijoitustoimintaa harjoittavalle osakeyhtiölle tai muulle vastaavalle kotimaiselle yhteisölle maksama osinko ei olisi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain eikä tuloverolain nojalla veronalaista tuloa. Jaetusta osingosta ei myöskään pidätettäisi lähdeveroa.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetussa tilanteessa suomalainen listaamaton osakeyhtiö jakaa osinkoa luxemburgilaiselle yhteisölle. Osingon saavaa yhteisöä pidetään Suomen verotuksessa edellä mainitun ennakkoratkaisun mukaisesti tuloverolain 3 §:n tarkoittamana yhteisönä. SICAV-yhtiö ei ole sijoitusrahastodirektiivin (85/611/ETY) tarkoittama sijoitusrahasto. SICAV-yhtiö vastaa olennaisilta juridisilta piirteiltään kotimaista osakeyhtiötä.

Perustamissopimuksen 56 ja 43 artiklan johdosta tulisi toisiaan objektiivisesti vastaavia tilanteita (kotimainen yhtiö maksaa osinkoa kotimaiselle osakkeenomistajalle verrattuna siihen, että kotimainen yhtiö maksaa osinkoa toisessa Euroopan unionin valtiossa asuvalle yhtiölle) kohdella verotuksessa samalla tavoin. Ulkomaalaiselle yhtiölle maksettavaa osinkoa ei voida verotuksessa perustamissopimuksen valossa kohdella epäedullisemmin kuin kotimaisessa relaatiossa maksettavia osinkoja. Koska osinko on kotimaisessa tilanteessa täysin vapautettu verosta, Suomen tulisi rajat ylittävässä tilanteessa menetellä samoin ja vapauttaa osinko lähdeverosta myös silloin, kun osinko maksetaan toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon.

A Oy on pyytänyt ennakkoratkaisua kysymykseen siitä, onko sen lainkaan perittävä lähdeveroa omistajalleen N SICAV:lle maksamastaan osingosta, kun otetaan huomioon Euroopan unionin perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat artiklat.

Ennakkoratkaisu

Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna noudatettavaksi lähdeveron perinnässä vuosina 2005 ja 2006, että A Oy:n on perittävä hakemuksessa tarkoitetulle SICAV-yhtiölle maksamastaan osingosta lähdevero.

Perustelut

Tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomainen yhteisö on velvollinen suorittamaan veroa täältä saamastaan tulosta. Tuloverolain 10 §:n 6 kohdan mukaan Suomesta saatua tuloa on osinko, osuuspääoman korko ja muu niihin rinnastettava tulo, joka on saatu suomalaiselta osakeyhtiöltä.

Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (jäljempänä lähdeverolaki) 3 §:n 1 momentin mukaan osingosta on suoritettava lähdeveroa. Lainkohdan 5 momentin mukaan lähdeveroa ei ole suoritettava osingosta, joka maksetaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle yhteisölle, joka välittömästi omistaa vähintään 20 prosenttia osinkoa maksavan yhtiön pääomasta. Tässä momentissa säädettyä sovelletaan vain, jos osingonsaaja on Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin (90/435/ETY) 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö.

Direktiivin 90/435/ETY 2 artiklassa tarkoitetaan muun ohella yhtiöitä, joilla on jokin direktiivin liitteessä luetelluista yhtiömuodoista ja jotka lisäksi ovat ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollisia maksamaan esimerkiksi Luxemburgissa impôt sur le revenu des collectivités tai muuta veroa, jolla kyseessä oleva vero voidaan korvata. Direktiivin liitteen kohdassa i) on lueteltu Luxemburgin lainsäädännön mukaiset yhtiömuodot, joita 2 artiklassa on tarkoitettu. Lisäksi on tarkoitettu myös muita Luxemburgin yhtiöveron alaisia yhtiöitä.

Hakemuksen mukaan A Oy:stä tulee myöhemmin N SICAV:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Tuleva emoyhtiö on Luxemburgin lainsäädännön mukaan perustettu vaihtuvapääomainen sijoitusyhtiö. Hakemuksen mukaan N SICAV -yhtiö on tuloverolain 3§:ssä tarkoitettu yhteisö. A Oy tulee jakamaan emoyhtiölleen osinkoa.

A Oy:n maksaessa luxemburgilaiselle SICAV-muotoiselle emoyhtiölleen osinkoa emoyhtiö saa Suomesta veronalaista tuloa. Kun SICAV-yhtiötä ei mainita edellä mainitun direktiivin liitteen luettelossa eivätkä luxemburgilaiset sijoitusrahastot maksa asuinvaltiossaan tuloveroa, ei emoyhtiötä voida pitää emo-tytäryhtiödirektiivissä tarkoitettuna yhtiönä. Hakijan emoyhtiölleen maksama osinko ei näin ollen ole lähdeverosta vapaata osinkoa.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa on yhteisön sisämarkkinoiden toiminnan takaamiseksi säädetty eräistä vapausoikeuksista. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan nämä vapausoikeudet voivat rajoittaa jäsenvaltion sisäisen lainsäädännön säännösten soveltamista silloin kun säännösten soveltaminen johtaisi esimerkiksi siihen, että samankaltaisissa tilanteissa sovellettaisiin erilaisia säännöksiä.

Hakemuksen mukaan Suomesta maksetaan osinkoa rajoitetusti verovelvolliselle vaihtuvapääomaiselle sijoitusyhtiölle, joka asuinvaltiossaan on kokonaan vapautettu maksamasta tuloveroa. Kyseinen sijoitusyhtiö on yhtiömuotona lähinnä verrattavissa suomalaiseen osakeyhtiöön. Hakemuksessa tarkoitettu sijoitusyhtiö ja suomalainen osakeyhtiö kuitenkin eroavat toisistaan muun ohella siten, että kotimaisen osakeyhtiön osakepääoma on sidottu eikä sitä yhtiön toiminnan aikana yleensä saa maksaa takaisin osakkaille. Suomalainen osakeyhtiö on lisäksi asuinvaltiossaan verovelvollinen tuloistaan. Näissä olosuhteissa ja ottaen lisäksi huomioon, että SICAV-yhtiö ei ole emo-tytäryhtiödirektiivissä mainittu yhtiö, kun taas suomalainen osakeyhtiö on, ei suomalaisen osakeyhtiön ja hakemuksessa tarkoitetun SICAV-yhtiön tilannetta voida pitää eurooppaoikeudessa tarkoitetulla tavalla vertailukelpoisena. Tämän vuoksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen vapausoikeuksia koskevan sääntelyn ei katsota estävän edellä mainittujen tuloverolain ja lähdeverolain säännösten soveltamista hakemuksen tilanteessa.

Sovelletut oikeusohjeet

Tuloverolaki 9 §:n 1 momentin 2 kohta ja 10 §:n 6 kohta
Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annettu laki 3 §:n 1 ja 5 momentit ja 8 §

2. KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

2.1. A Oy:n valitus

A Oy on vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, ettei sen ole ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa perittävä lähdeveroa Luxemburgissa asuvalle SICAV-yhtiölle maksamastaan osingosta.

Kun Luxemburgissa asuva SICAV-yhtiö tekee sijoituksen A Oy:n osakkeisiin, se toteuttaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 artiklan mukaista sijoittautumisoikeuttaan ja 56 artiklan mukaista pääomien vapaata liikkuvuutta. Mikäli A Oy:n emoyhtiölleen maksamista osingoista peritään Suomessa lähdeveroa, asettaa se SICAV-yhtiön tekemän sijoituksen verotuksessa epäedullisempaan asemaan kuin tilanteessa, jossa sijoituksen olisi tehnyt vastaava kotimainen yhtiö tai yhteisö. Tällainen verosäännöstö on muista Euroopan unionin maista tulevia sijoituksia syrjivänä perustamissopimuksen vastainen.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6a §:n mukaan kotimaisen listaamattoman yhteisön toiselle kotimaiselle yhteisölle jakama osinko ei ole, sijoitusomaisuusosakkeille jaettua osinkoa koskevaa poikkeusta lukuunottamatta, veronalaista tuloa. Sama koskee tuloverolain 33d §:n mukaan verotettavia passiivista toimintaa harjoittavia osakeyhtiöitä.

Lähdeverolain 3 §:n 1 momentin mukaan osingosta on suoritettava lähdeveroa, mutta 3 §:n 5 momentin mukaan lähdeveroa ei ole suoritettava osingosta, joka maksetaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle yhteisölle, joka välittömästi omistaa vähintään 20 prosenttia osinkoa maksavan yhtiön pääomasta. Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuville yhteisöille maksettuja osinkoja koskevaa lähdeverovapautusta sovelletaan kuitenkin vain, jos osingonsaaja on direktiivin 90/435/ETY 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kielletyllä syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että samanlaisia tilanteita kohdellaan eri tavalla, tai erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla. Nyt esillä olevassa tilanteessa kielletty syrjintä syntyy, kun kotimaisessa ja rajat ylittävässä tilanteessa maksettuja osinkoja kohdellaan eri tavalla. Perustamissopimuksen 43 artiklan ja 56 artiklan sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön nojalla tulisi toisiaan objektiivisesti vastaavia tilanteita kohdella samalla tavalla.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun mukaan A Oy:n on perittävä SICAV-yhtiölle maksamastaan osingosta lähdevero. Yhtiön kotimaiselle SICAV-yhtiön kaltaista kiinteistösijoitustoimintaa harjoittavalle suomalaiselle osakeyhtiölle tai muulle vastaavalle kotimaiselle yhteisölle maksama osinko ei sitä vastoin olisi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6a §:n eikä tuloverolain 33d §:n nojalla veronalaista tuloa. Jaetusta osingosta ei myöskään pidätettäisi lähdeveroa rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain nojalla.

Lähdeveron periminen nyt esillä olevassa tapauksessa on mahdollista Luxemburgin ja Suomen välisen verosopimuksen nojalla, mutta jäsenvaltiot voivat verosopimuksella sopia vain sellaisista verotusoikeuden jakoa koskevista määräyksistä, jotka ovat Euroopan yhteisön oikeuden mukaisia. Mikäli lähdeverotuksella asetetaan toiseen jäsenvaltioon maksettu, rajat ylittävä suoritus verotuksellisesti epäedullisempaan asemaan kuin vastaava Suomen sisäisesti maksettu suoritus, rikotaan sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut tämän Saksan lähdeverolainsäädäntöä koskeneessa asiassa C-234/01 (Gerritse).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 2004:111 Luxemburgin lainsäädännön mukaista SICAV-yhtiötä pidettiin Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen kannalta Luxemburgissa asuvana henkilönä, vaikka se oli Luxemburgin sisäisen verolainsäädännön nojalla tuloverotuksessa verovapaa. Verohallituksen ratkaisusta antamasta lausunnosta ilmenee, ettei sen käsityksen mukaan ole estettä sille, että luxemburgilainen SICAV-yhtiötyyppi olisi tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettu kotimaiseen osakeyhtiöön rinnastettava ulkomainen oikeushenkilö.

Keskusverolautakunnan tulkinta, jonka mukaan SICAV-yhtiötä ja kotimaista osakeyhtiötä ei voida pitää toisiinsa verrattavina Euroopan yhteisön oikeuden tarkoittamalla tavalla sillä perusteella, että SICAV-yhtiö on vaihtuvapääomainen, kun taas kotimaisen osakeyhtiön osakepääoma on sidottu, eikä sitä yhtiön toiminnan aikana yleensä saa maksaa takaisin, ei ole perusteltu. Keskusverolautakunta ei ole esittänyt perusteita sille, miksi vähäinen ero osakepääoman mahdollisen takaisinmaksun osalta olisi yhteisön oikeuden tulkinnan näkökulmasta ratkaiseva. Vaikka SICAV-yhtiö on vaihtuvapääomainen, sen katsotaan olennaisilta osin vastaavan kotimaista osakeyhtiötä. Lisäksi on otettava huomioon, että myös kotimaisen osakeyhtiön osakepääomaa voidaan alentaa osakeyhtiölain 6 luvun 1 §:n nojalla ilman yhtiöjärjestyksessä olevaa määräystä, osakeyhtiölain 6 luvun 4 §:n nojalla yhtiöjärjestyksessä olevaan määräykseen perustuen tai osakeyhtiölain 7 luvun nojalla.

Verohallitus on ilmoittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle asiassa 2004:111 antamassaan lausunnossa, että Suomen ja Luxemburgin viranomaiset katsovat SICAV-yhtiötyypin täyttävän Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen d-alakohdassa olevan yhtiön määritelmän, ja että verosopimuksen yhtiökäsitteestä vallitsee pitkälle menevä yksimielisyys. SICAV-yhtiötä voidaan pitää yhtiökäsitteen perusteella verosopimuksessa tarkoitettuna yhtiönä ja tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettuna yhteisönä ja siten verosopimuksen etuihin oikeutettuna yhteisönä.

Saman korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2004:111 mukaan se, että SICAV-yhtiöt on vapautettu Luxemburgin yhteisöverosta ja suorittavat yhteisöveron sijasta taxe d'abonnement -veroa, tarkoittaa merkittävää helpotusta yhtiön verorasituksessa. Verosopimuksen tulkinnassa kuitenkin pitäisi ensisijaisesti kiinnittää huomiota siihen, onko sopimuksessa tarkoitettu henkilö tai yhtiö verovelvollinen eikä niinkään siihen, millainen tämän henkilön tai yhtiön verorasitus on. SICAV-yhtiöihin sijoittaneet osakkaat eivät ole velvollisia maksamaan tuloveroa sijoitusrahastosta saamastaan tulosta, ellei kyseessä ole osingonjako.

SICAV-yhtiö toimii varoja jaettaessa vastaavasti kuin kotimainen osakeyhtiö eli jakaa osakkailleen osinkoa.

Asian ratkaisemisen kannalta ei ole olennaista, verrataanko SICAV-yhtiötä kotimaiseen osakeyhtiöön vai sijoitusrahastoon, koska SICAV-yhtiö voitaisiin rinnastaa myös suomalaiseen sijoitusrahastoon, joka on tuloverolain 3 §:n mukainen yhteisö, mutta saman lain 20 §:n nojalla vapautettu tulon perusteella suoritettavasta verosta. Yhtiön jakama osinko on tuloverosta ja lähdeverosta vapaata kotimaiselle osakeyhtiölle ja sijoitusrahastolle jaettuna, mutta lähdeveron alaista SICAV-yhtiölle suoritettuna. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa esille tuotua tekijää, että SICAV-yhtiö on vapautettu Luxemburgissa maksamasta tuloveroa, ei voida pitää sellaisena perustamissopimuksen kannalta ratkaisevana tekijänä, jonka perusteella yhtiön emoyhtiölleen maksamasta osingosta voitaisiin pidättää lähdevero Suomessa.

Emo-tytäryhtiödirektiivi koskee 2 artiklan mukaan yhtiöitä, joilla on jokin direktiivin liitteessä luetelluista yhtiömuodoista ja jotka lisäksi ovat ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollisia maksamaan tuloveroa tai muuta veroa, jolla kysymyksessä oleva tulovero voidaan korvata. Emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklan tarkoittamia Luxemburgin lainsäädännön mukaisia yhtiömuotoja ovat direktiivin liitteen kohdassa i) tarkoitetut yhtiöt ja muut Luxemburgin yhtiöveron alaiset yhtiöt. SICAV-yhtiötä ei ole mainittu direktiivin liitteessä.

Emo-tytäryhtiödirektiivissä on tiettyjä yhtiömuotoja otettu erityissääntelyn kohteeksi, mutta direktiivillä ei ole rajattu pois direktiivissä mainitsemattomien Euroopan unionin alueella asuvien yhtiöiden oikeutta vedota perustamissopimuksen määräyksiin, eikä SICAV-yhtiön oikeus vedota perustamissopimukseen siis ole sidoksissa siihen, onko se mainittu emo-tytäryhtiödirektiivin liitteessä. Nyt esillä olevassa tapauksessa taloudellisella toiminnalla on rajat ylittävä luonne ja määrättäessä lähdeveron perimisvelvollisuudesta rajat ylittävien osinkojen osalta on otettava huomioon perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset. On myös todettava, että suomalaista sijoitusrahastoa ei mainita emo-tytäryhtiödirektiivin liitteessä ja kuitenkin se on vapautettu tuloverosta Suomessa, ja kotimaisen listaamattoman osakeyhtiön jakama osinko on verovapaata tuloa kotimaiselle sijoitusrahastolle.

SICAV-yhtiön oikeus vedota perustamissopimuksen määräyksiin, toteuttaa perustamissopimuksen mukaisia oikeuksiaan Euroopan unionin alueella ja välttää syrjivä ja rajoittava verokohtelu unionin alueella ei voi jäädä toteutumatta sen vuoksi, että Suomen yhtiölainsäädäntö ei tunne tarkalleen samankaltaista yhtiömuotoa kuin luxemburgilainen SICAV.

Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon myös se, mitä Euroopan unionin komissio on todennut tiedonannossa "KOM (2003) 810 lopullinen" ulkomaille maksettavista osingoista (kohta 3.3.1).

Oikeuskäytännössä rajoitetusti verovelvollisten osingonsaajien perustamissopimuksen määräysten näkökulmasta erilainen kohtelu kotimaisiin osingonsaajiin verrattuna on ratkaistu EFTA-tuomioistuimessa asiassa E-1/04 (Fokus Bank). Yhteisöjen tuomioistuimessa on vireillä asia C-379/05 (Amurta), jossa on kysymys siitä, onko Hollannin sisäisen lainsäädännön mukaan rajoitetusti verovelvollisille maksettavista osingoista perittävä lähdevero sopusoinnussa perustamissopimuksen kanssa.

Hollannissa `s-Hertogenboschin valitustuomioistuin on katsonut osingoista perityn lähdeveron perustamissopimuksen vastaiseksi asiassa, jossa Luxemburgissa asuvalla rajoitetusti verovelvollisella osingonsaajalla ei ollut mahdollisuutta veronhyvitykseen lähdeverosta. `s-Hertogenboschin valitustuomioistuin katsoi, että Luxemburgissa asuva rajoitetusti verovelvollinen osingonsaaja, jolla oli 2,25 prosentin omistusosuus hollantilaisesta yhtiöstä, oli Euroopan yhteisön perustamissopimuksen tulkinnan näkökulmasta vertailukelpoinen Hollannissa asuviin yhtiöihin nähden. Asiassa on valitettu korkeimpaan oikeusasteeseen.

Vastaavasti kuin edellä kuvatussa asiassa SICAV-yhtiö ei ole oikeutettu veronhyvitykseen Luxemburgissa Suomessa maksettujen lähdeverojen osalta. SICAV-yhtiö ei maksa Luxemburgissa tuloveroa (jonka alainen se kuitenkin lähtökohtaisesti on) Suomesta saamistaan osingoista tai muusta tulosta. Tämä johtaa siihen, että osingosta Suomessa kannettu lähdevero jää lopullisesti emoyhtiötä rasittavaksi kuluksi. Rajat ylittävässä tilanteessa ei ole olemassa mitään vähennysjärjestelmää, joka korjaisi osingon verokohtelun kotimaisten tilanteiden kanssa yhdenmukaiseksi ja syrjimättömäksi.

Uudenmaan veroviraston ja Helsingin kaupungin määräämä veroasiamies on lausunut vastineenaan muun muassa, että jäsenvaltioissa asuville yhteisöille maksettavien osinkojen verotuksessa lähtökohtana ovat emo-tytäryhtiödirektiivin määräykset. Direktiivin mukaan suorasijoitusosingot on vapautettava lähdeverosta. Sen määräykset on pantu Suomessa täytäntöön mainitulla lähdeverolain 3 §:n 5 momentin säännöksellä. Muissa kuin laissa tämän mukaisesti verosta vapautetuissa tapauksissa ulkomaille maksettavista osingoista peritään sisäisen lainsäädännön nojalla lähdevero. Verosopimuksissa suorasijoitusosingot on vapautettu lähdeverosta useiden muidenkin kuin Euroopan unionin jäsenvaltioiden osalta. Lähdeverotuksen taso määräytyy verosopimusten nojalla.

SICAV-yhtiö ei täytä emo-tytäryhtiödirektiivissä mainittuja edellytyksiä. Kun otetaan huomioon Suomen osinkoverotussääntely ja emo-tytäryhtiödirektiivin soveltamisala rajauksineen, on lähellä ajatus, että valituksessa väitetään perustamissopimuksen ja emo-tytäryhtiödirektiivin välillä vallitsevan jonkinasteinen ristiriita.

2.2. Valtiovarainministeriön lausunto

Valtiovarainministeriö ja Verohallitus ovat korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antamassaan lausunnossa esittäneet muun muassa seuraavaa:

Suomen osinkoverojärjestelmässä osinkotulo verotetaan ensin osingonjakajan yhtiöverotuksessa ja sitten osingonsaajan verotuksessa. Lähdeverolain 3 §:n 1 momentin mukaan osingonsaajan on suoritettava osingosta lähdeveroa, mutta sitä ei suoriteta, jos osinko maksetaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle yhteisölle, joka välittömästi omistaa vähintään 20 prosenttia osinkoa maksavan yhtiön pääomasta. Tällöin on edellytyksenä, että osingonsaaja on direktiivin 90/435/ETY 2artiklassa tarkoitettu yhtiö. SICAV-yhtiötä ei mainita direktiivin liitteen luettelossa eivätkä Luxemburgissa asuvat sijoitusyhtiöt maksa asuinvaltiossaan tuloveroa. Tämän vuoksi SICAV-yhtiötä ei voida pitää emo-tytäryhtiödirektiivissä tarkoitettuna yhtiönä. Siten SICAV-yhtiölle maksettu osinko ei ole lähdeverolain 3 §:n 5 momentissa tarkoitettua lähdeverosta vapaata osinkoa.

Lähdeverolain soveltamisessa tässä asiassa on ongelmana, ettei osinkoa saava SICAV-yhtiö ole emo-tytäryhtiödirektiivissä mainittu yhtiö. Tällöin yleisesti verovelvollista yhtiötä ja rajoitetusti verovelvollista yhtiötä koskevat erilaiset verosäännökset siten, että rajoitetusti verovelvollisen verokohtelu on ankarampaa. Kansainvälisessä vero-oikeudessa yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisten erilainen verokohtelu ei perinteisesti ole aiheuttanut syrjintäväitteitä, koska näiden verovelvollisten olosuhteita ei pidetä toisiinsa verrannollisina. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisen erilaisiin olosuhteisiin perustuvan erilaisen verokohtelun olevan lähtökohtaisesti voimassa myös perustamissopimuksen määräyksiä tulkittaessa.

Hallituksen esityksessä 92/2004 käsiteltäessä Suomesta ulkomaille maksettavien osinkojen verokohtelua todetaan, että emo-tytäryhtiödirektiivi velvoittaa poistamaan osinkoa jakavan ja osinkoa saavan yhteisön ketjuverotuksen, jos osingonsaaja hallitsee vähintään 25 prosenttia toisessa jäsenvaltiossa asuvan osinkoa jakavan yhteisön pääomasta. Direktiiviä on muutettu neuvoston direktiivillä 2003/123/EY niin, että prosenttiraja alenee ensin 20 prosenttiin vuoden 2005 alusta, 15 prosenttiin vuonna 2007 ja 10 prosenttiin vuonna 2009. Alkuperäiset direktiivin määräykset on pantu Suomessa täytäntöön säätämällä osinkotulojen lähdeverovelvollisuuteen poikkeus lähdeverolain 3 §:n 5 momentissa. Hallituksen esityksessä todetaan, että yleisesti verovelvollinen ja rajoitetusti verovelvollinen eivät ole lähtökohtaisesti samanlaisessa asemassa eikä 3 §:n 5 momenttia ole pidetty yhteisön oikeuden kannalta ongelmallisena.

Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuvien rajoitetusti verovelvollisten yhteisöjen Suomesta saatujen osinkojen verotuksessa lähtökohtana ovat emo-tytäryhtiödirektiivin määräykset. Direktiivin mukaisesti suorasijoitusosingot on vapautettava lähdeverosta ja direktiivin määräykset on pantu Suomessa täytäntöön lähdeverolain 3 §:n 5 momentin säännöksellä. Muissa tapauksissa ulkomaille maksettavista osingoista peritään sisäisen lainsäädännön nojalla lähdevero. SICAV-yhtiö on yhtiömuotona lähinnä verrattavissa suomalaiseen osakeyhtiöön. Kun otetaan huomioon kotimaisen tuloverotuksen kokonaisveroaste ja ulkomaille maksettavien osinkojen osalta niihin sovellettava lähdeverokanta sekä yhtiömuotoihin liittyvät eroavuudet, SICAV-yhtiötä ja suomalaista osakeyhtiötä ei voida pitää toisiinsa nähden siten vertailukelpoisina, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen vapausoikeuksia koskeva sääntely olisi esteenä osinkoon kohdistuvalle lähdeverotukselle. Myöskään emo-tytäryhtiödirektiivi ei velvoita poistamaan osinkoihin liittyvää ketjuverotusta.

Emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tarkoitetaan yhtiöitä, joilla on jokin direktiivin liitteessä luetelluista yhtiömuodoista ja jotka lisäksi ovat ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollisia maksamaan artiklassa mainittua veroa tai muuta veroa, jolla se voidaan korvata. Luxemburgin osalta artiklassa mainitaan tällaisena verona "impôt sur le revenu des collectivités"-niminen vero. Direktiivin liitteen kohdassa i) on lueteltu Luxemburgin lainsäädännön mukaiset yhtiömuodot, joita 2 artiklassa on tarkoitettu. Lisäksi on tarkoitettu myös muita Luxemburgin yhtiöveron alaisia yhtiöitä. SICAV-yhtiöt on vapautettu Luxemburgissa yhteisöverosta ja ne maksavat sen sijaan varallisuudestaan "taxe d'abonnement" -nimistä veroa 0,01 prosentin verokannalla, joten SICAV-yhtiö ei ole direktiivin 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö.

Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 10 artiklan mukaan osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingonsaaja asuu. Osingosta voidaan 10 artiklan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Tällöin vero lähdevaltiossa on rajoitettu 5 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jos osingonsaajana on yhtiö, joka välittömästi tai välillisesti hallitsee vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta.

Arvioitaessa, onko tietyssä tilanteessa kyse suorasta tai epäsuorasta syrjinnästä, on ensin ratkaistava, onko jäsenvaltion kansalainen tai siellä kotipaikan omaava yhtiö vertailukelpoisessa tilanteessa toisen jäsenvaltion kansalaisen tai siellä kotipaikan omaavan yhtiön kanssa. Asian C-170/05 (Denkavit International) tosiseikat tapahtuivat vuosien 1987 ja 1989 välillä eli ennen emo-tytäryhtiödirektiivin antamista ja asiassa C-379/05 (Amurta) direktiivin omistusosuusvaatimus ei ole täyttynyt.

SICAV-yhtiö ei ole Luxemburgissa velvollinen maksamaan tuloveroa. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 2004:111 katsonut, että SICAV-yhtiötä on pidettävä verosopimuksessa tarkoitettuna verovelvollisena, mutta tämä ei tarkoita sitä, että SICAV-yhtiön olisi yhteisön oikeudellisessa tarkastelussa katsottava olevan objektiivisesti samanlaisessa tilanteessa kuin suomalainen osakeyhtiö. SICAV-yhtiöiden vapauttamiselle tuloverosta Luxemburgissa voidaan antaa merkitystä. Lisäksi tulisi ottaa huomioon se, että SICAV-yhtiöiden rajoitetusti verovelvollisille omistajille jaettavasta voitto-osuudesta ei saatujen tietojen mukaan peritä Luxemburgissa lähdeveroa.

Suomen osinkoverojärjestelmässä osinkotuloa verotetaan kahteen kertaan, ensin osingonjakajan yhtiöverotuksessa ja sitten osingonsaajan verotuksessa. Kotimaisissa tilanteissa yhtiön jakaman voiton kokonaisverorasitus muodostuu yhtiön maksamasta verosta ja osakkaana olevan luonnollisen henkilön maksamasta verosta. Kotimaisen yhteisön saama osinko on Suomen klassisessa osinkoverojärjestelmässä verovapaa, koska pyritään estämään kaksinkertaista verotusta useammankertainen verotus. Osinkojen lähdeverotuksella Suomi turvaa omaa verotusoikeuttaan Suomesta kertyneeseen tuloon tilanteessa, jossa suomalaisen yhtiön viimekätiset henkilöosakkaat ovat toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yhteisön osakkaita.

Ottaen huomioon osakeyhtiön ja SICAV-yhtiön saaman tulon ja niiden omistajilleen jakaman voiton erilainen verokohtelu, ei tilanteita voida pitää sillä tavoin objektiivisesti ottaen vertailukelpoisina, että niiden saaman osinkotulon erilainen verokohtelu olisi perustamissopimuksen kieltämää syrjintää.

Valituksen mukaan N SICAV:n osakkeita on tarkoitus tarjota ensisijassa saksalaisille institutionaalisille sijoittajille. Tämän vuoksi voidaan antaa merkitystä Saksan lainsäännöksille, jotka koskevat saksalaisten sijoittajien ulkomaisesta rahastosta saaman tulon verotusta. Saksalaiset sijoittajat voivat lausunnonantajien saamien tietojen mukaan hyvittää verotuksessaan lähdeveron, joka on peritty rahaston saamasta tulosta Saksassa tai muualla, jos ulkomainen rahasto täyttää tietyt laissa säädetyt ehdot. Suomessa osinkotulosta perittävä lähdevero ei siis jää lopullisesti hyvittämättä, vaikka SICAV-yhtiö ei itse voisi verosta vapautettuna yhtiönä sitä käyttää hyväkseen, koska hyvitys voidaan huomioida SICAV-yhtiön sijoittajien verotuksessa Saksassa.

SICAV-yhtiön kaltainen sijoitusrahasto on objektiivisesti katsottuna erilaisessa tilanteessa kuin sijoitusrahastolain mukainen sijoitusrahasto. SICAV-yhtiö ei ole sijoitusrahastodirektiivissä (85/611/ETY) tarkoitettu sijoitusrahasto. Sijoitusrahaston varat kuuluvat osuudenomistajille ja sijoitusrahaston saaman tulon verotus kohdistuu osuudenomistajaan. Tuloverolain 32 §:n mukaan pääomatuloa on muun ohessa voitto-osuus. Muiden säännösten puuttuessa on voitto-osuus koko määrältään veronalaista. Lähdeverolain 3 §:n 2 momentin ja 7 §:n nojalla suomalaisen sijoitusrahaston rajoitetusti verovelvolliselle sijoittajalle maksamasta voitto-osuudesta peritään 28 prosentin lähdevero. SICAV-yhtiöiden rajoitetusti verovelvollisille omistajille jaettavasta voitto-osuudesta ei peritä Luxemburgissa lähdeveroa. Suomalainen sijoitusrahasto ei sijoitusrahastolain mukaan voi SICAV-yhtiön tapaan toimia kiinteistörahastona. Sijoitusrahaston ja SICAV-yhtiön omistajilleen jakamien voitto-osuuksien verokohtelut eroavat toisistaan, eikä niiden tilanteita voi pitää sillä tavoin objektiivisesti ottaen vertailukelpoisina, että osinkotulon erilainen verokohtelu olisi perustamissopimuksen kieltämää syrjintää.

Vaikka lähdeverolain säännösten katsottaisiin rajoittavan SICAV-yhtiön sijoittautumisvapautta, olisi rajoitukselle oikeuttamisperuste jäsenvaltioiden välisen verotusvallan tasapainoisen jakautumisen säilyttämisessä, verojärjestelmän johdonmukaisuuden turvaamisessa sekä veronkierron estämisessä.

A Oy on antamissaan vastaselityksissä toistanut aikaisemmat vaatimuksensa siitä, että lähdeveron periminen on valituksessa tarkoitetussa tapauksessa katsottava perustamissopimuksen vastaiseksi syrjiväksi toimenpiteeksi, ja ilmoittanut, ettei se katso, että lähdeveron perimättä jättäminen johtuisi emo-tytäryhtiödirektiivistä tai että sanottu direktiivi olisi perustamissopimuksen vastainen tai että direktiiviä pitäisi soveltaa SICAV-yhtiöihin.

Emo-tytäryhtiödirektiivin tarkoituksena on siinä määrätyissä tapauksissa harmonisoida lainsäädäntöä ja helpottaa pääomien vapaata liikkuvuutta. Emo-tytäryhtiödirektiivin nojalla ei voida rajoittaa sitä, mitkä yhtiöt ja pääomanliikkeet ovat oikeutettuja nauttimaan Euroopan unionin perustamissopimuksen mukaisista perusvapauksista. Näiden raja on jätetty pitkälti oikeuskäytännön määritettäväksi.

Tilanne, jossa suomalainen osakeyhtiö maksaa suomalaiselle emoyhtiölleen osinkoa, on merkittäviltä osiltaan objektiivisesti arvioiden verrattavissa tilanteeseen, jossa suomalainen osakeyhtiö maksaa osinkoa SICAV-muotoiselle Luxemburgissa asuvalle emoyhtiölleen. Yhteisön oikeuden ja perustamissopimuksen turvaamien vapauksien vakiintuneen tulkintakäytännön mukaisesti näiden tilanteiden on katsottava olevan objektiivisesti arvioiden samanlaisia, eikä emoyhtiön sijaintivaltiolle faktisena erona voida tässä antaa merkitystä. Tilannetta tulee tulkita siten, että SICAV-yhtiö emoyhtiönä on vastaavassa asemassa, kuin missä suomalainen emoyhtiö olisi. Samassa tilanteessa olevia verovelvollisia tulee kohdella samalla tavoin. Tästä poikkeavat toimenpiteet ovat ilman oikeuttamisperustetta perustamissopimuksen vastaista syrjintää. Yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenevän perusteella lähdeveron perimiseen ei löydy tässä asiassa oikeuttamisperustetta. Kun kotimaisessa relaatiossa veroa ei peritä, ei sitä voida periä myöskään rajat ylittävässä vastaavassa tilanteessa.

Komission tiedonannossa KOM (2003) 810 on todettu, että jäsenvaltio ei voi kantaa lähdeveroa ulkomaille maksettavista osingoista, mikäli vastaavaa veroa ei kanneta kotimaisista osingoista. Veron kantamisen oikeutusta tulee arvioida vertaamalla kotimaisen osingonjaon kokonaisverorasituksen astetta ja lähdeveroastetta. Mikäli osingonjako tapahtuisi (listaamattomien) suomalaisten osakeyhtiöiden välillä, ei lähdeveroa perittäisi, eikä osinkotulo olisi saajalleen veronalaista tuloa. Asianomaisen osinkotulon kokonaisveroaste olisi siis 0 prosenttia. Lähdevero Luxemburgilaisen emoyhtiön saamien osinkotulojen osalta olisi tässä tapauksessa 5 prosenttia. Verorasitus nyt käsillä olevassa tapauksessa on rajat ylittävien osinkojen osalta raskaampi kuin vastaavassa asemassa olevien kotimaisten yhtiöiden välisten osinkovirtojen verotuksessa.

Yhteisöjen tuomioistuin ei ole ratkaisukäytännössään antanut merkitystä jäsenvaltioiden verokantaeroille. Luxemburgin SICAV-yhtiöön soveltaman verokannan alhaisuudella ja SICAV-yhtiön osakkaan lähdeverokohtelulla ei voi olla merkitystä vertailukelpoisuuden arvioinnissa. SICAV- yhtiötä pidetään verosopimussubjektina, millä ei ehkä yksin ole vertailukelpoisuutta perustavaa vaikutusta.

SICAV-yhtiötä pidetään Suomessa annettujen tuomioistuinratkaisujen mukaan rinnasteisena suomalaiseen osakeyhtiöön. Mitään olennaista tekijää, joka ilmentäisi tilanteiden objektiivisesti osoitettavissa olevaa erilaisuutta, ei ole. Vertailun kohteena ovat tilanteet, joissa Luxemburgissa asuva osakeyhtiöön rinnastuva verosubjekti sijoittaa varojaan suomalaiseen osakeyhtiömuotoiseen tytäryhtiöönsä ja tilanne, jossa suomalainen yhtiö sijoittaa varojaan suomalaiseen osakeyhtiömuotoiseen tytäryhtiöönsä. Ainoa objektiivisesti arvioiden erottava tekijä on Luxemburgin SICAV-emoyhtiöön soveltaman verotuksen verrattain alhainen taso, joskin yhtiötä kuitenkin verotetaan sen varallisuudesta. Tämä tulee huomioida erityisesti, kun arvioidaan osinkotulon verokohtelua kotimaisessa relaatiossa; Suomi ei verota emoyhtiön saamaa osinkotuloa eikä emoyhtiön varallisuutta vastaavassa tilanteessa lainkaan. Yhteisön oikeuden periaatteiden ja perustamissopimuksen turvaamien oikeuksien sekä oikeuskäytännön valossa lähdeveron periminen tässä tilanteessa on ristiriidassa perustamissopimuksen 43 ja 56 artiklojen kanssa.

SICAV-yhtiö ei voi saada veronhyvitystä asuinvaltiossaan, jonka vuoksi Suomessa kannettu lähdevero jää pysyvästi rasittamaan tuloerää, ja muodostaa näin syrjivän esteen sijoittautumisvapauden käyttämiselle ja pääomien vapaalle liikkuvuudelle. SICAV-yhtiöön sijoittavat tahot eivät ole pelkästään Saksasta, vaan esimerkiksi Suomesta, eli valtioista, joissa veronhyvitykseen edes sijoittajataholla ei ole mahdollisuutta.

SICAV-yhtiöön liittyy paljon sijoitusrahaston tunnusmerkkejä, mutta suomalainen sijoitusrahasto ei voi SICAV-yhtiön tavoin sijoittaa varojaan yhtiöön, joka sijoittaa kiinteistöihin. Osin tästä syystä SICAV-yhtiö on rinnastettu suomalaiseen osakeyhtiöön eikä sijoitusrahastoon. Vertailtaessa suomalaista osakeyhtiötä ja sijoitusrahastoa SICAV-yhtiöön täydellisen identtisyyden puuttumisesta ei voida tehdä johtopäätöstä, että edellytetty vertailukelpoisuus yhtiötyyppien väliltä puuttuisi. SICAV-yhtiöllä on oikeus nauttia perustamissopimuksen mukaisista vapauksista, vaikka täysin vastaavaa yhtiömuotoa ei ole Suomen oikeusjärjestelmässä.

3. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta

Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan (josta on tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artikla) nojalla ennakkoratkaisun sopimuksen 43, 48, 56 ja 58 artiklojen tulkinnasta.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

Onko Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 ja 48 artikloja sekä 56 ja 58 artikloja tulkittava siten, että niiden turvaamien perusvapauksien toteutumiseksi Suomen lainsäädännön mukainen osakeyhtiö tai sijoitusrahasto ja Luxemburgin lainsäädännön mukainen SICAV-yhtiö on katsottava vertailukelpoisiksi siitä huolimatta, että aivan SICAV-yhtiötä vastaavaa yhtiömuotoa ei tunneta Suomen lainsäädännössä, kun samalla otetaan huomioon, että SICAV-yhtiötä, joka on Luxemburgin lainsäädännön mukainen yhtiö, ei mainita direktiivin 90/435/ETY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen yhtiöiden luettelossa, jonka viimeksi mainitun direktiivin mukainen Suomen asiassa sovellettava lähdeverosäännöstö on, sekä samalla vielä se, että SICAV-yhtiö on Luxemburgin sisäisen verolainsäädännön mukaan verovapaa tuloverotuksessa? Onko näin ollen mainittujen perustamissopimuksen artiklojen vastaista, että Luxemburgissa asuvaa SICAV-yhtiötä osingonsaajana ei ole vapautettu Suomessa osingosta perittävästä lähdeverosta?

4. EUROOPAN YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 18.6.2009 asiassa C-303/07 antamallaan tuomiolla ratkaissut korkeimman hallinto-oikeuden esittämät kysymykset. Tuomiota on korkeimman hallinto-oikeuden nyt ratkaistavana olevan asian kannalta olennaisin osin perusteltu seuraavasti:

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään pääasiallisesti, ovatko EY 43, EY 48, EY 56 ja EY 58 artikla esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa vapautetaan lähdeverosta tässä valtiossa asuvan tytäryhtiön samassa valtiossa asuvalle osakeyhtiölle tai sijoitusrahastolle jakama osinko mutta jonka nojalla lähdevero peritään vastaavasta osingosta, joka maksetaan SICAV-muotoiselle emoyhtiölle, kun tämä yhtiö asuu toisessa jäsenvaltiossa, sen yhtiömuotoa ei tunneta ensin mainitun valtion oikeudessa, sitä ei mainita direktiivin 90/435 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen yhtiöiden luettelossa ja se on kyseisen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vapautettu tuloverosta.

24 Aluksi on muistutettava siitä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaansa käyttäessään noudatettava yhteisön oikeutta (ks. erityisesti asia C-446/03, Marks & Spencer, tuomio 13.12.2005, Kok., s. I-10837, 29 kohta; asia C-196/04, Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas, tuomio 12.9.2006, Kok., s. I-7995, 40 kohta; asia C-374/04, Test Claimants in Class IV of the ACT Group Litigation, tuomio 12.12.2006, Kok., s. I-11673, 36 kohta ja asia C-379/05, Amurta, tuomio 8.11.2007, Kok., s. I-9569, 16 kohta).

25 On myös todettava, että yhteisön tason yhtenäistämis- tai yhdenmukaistamistoimien puuttuessa jäsenvaltioilla on edelleen toimivalta sopimuksin tai yksipuolisesti päättää verotusvaltansa jakoperusteista erityisesti kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi (asia C-336/96, Gilly, tuomio 12.5.1998, Kok., s. I-2793, 24 ja 30 kohta; asia C-307/97, Saint-Gobain ZN, tuomio 21.9.1999, Kok., s. I-6161, 57 kohta; asia C-470/04, N, tuomio 7.9.2006, Kok., s. I-7409, 44 kohta ja em. asia Amurta, tuomion 17 kohta).

26 Direktiivin 90/435 5 artiklassa säädetään vain sen osingonjaon osalta, joka kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan, että jäsenvaltioiden on vapautettava lähdeverosta osingot, jotka tytäryhtiö jakaa emoyhtiölleen.

27 Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, pääasiassa kyseessä oleva tilanne ei kuulu direktiivin 90/435 soveltamisalaan, koska SICAV-yhtiö ei täytä tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.

28 Yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut, että niiden omistusosuuksien osalta, jotka eivät kuulu direktiivin 90/435 soveltamisalaan, jäsenvaltioiden tehtävänä on määrittää, onko - ja missä määrin - jaetun voiton taloudellista kaksinkertaista verotusta vältettävä, ja ottaa tässä tarkoituksessa käyttöön yksipuolisesti tai muiden jäsenvaltioiden kanssa tekemiensä sopimusten kautta järjestelyjä tämän taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tai vähentämiseksi. Pelkästään tällä ei kuitenkaan mahdollisteta sitä, että jäsenvaltiot saisivat soveltaa perustamissopimuksessa taattujen liikkumisvapauksien vastaisia toimenpiteitä (ks. em. asia Test Claimants in Class IV of the ACT Group Litigation, tuomion 54 kohta ja em. asia Amurta, tuomion 24 kohta).

29 Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt kysymyksensä sekä EY 43 ja EY 48 artiklan että EY 56 ja EY 58 artiklan osalta, on tutkittava ensin, onko - ja missä määrin - pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö omiaan vaikuttamaan näissä artikloissa taattuihin vapauksiin.

Sovellettava vapaus

30 On huomattava, että kun kansallisen lainsäädännön mukaan lähdeverovapauden soveltaminen maassa asuvan yhteisön jakamaan osinkoon riippuu ensinnäkin siitä, onko osingonsaajayhteisö maassa asuva vai ulkomailla asuva yhteisö, ja toiseksi ulkomailla asuvien osingonsaajayhteisöjen osalta sen omistusosuuden suuruudesta, joka osingonsaajayhteisöllä on osinkoa jakavasta yhteisöstä, sekä osingonsaajayhteisön luokittelemisesta direktiivin 90/435 2 artiklassa tarkoitetuksi yhtiöksi, tällainen lainsäädäntö voi kuulua sekä sijoittautumisvapautta koskevan EY 43 artiklan että pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan EY 56 artiklan soveltamisalaan.

31 Lähdeverovapautta nimittäin ei voida soveltaa ulkomailla asuviin yhteisöihin, joiden omistusosuus osinkoa jakavasta yhteisöstä on alle kansallisessa lainsäädännössä säädetyn rajan, joka pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan oli 20 prosenttia pääomasta, eikä myöskään yhteisöihin, jotka eivät täytä direktiivin 90/435 2 artiklassa tarkoitetun yhtiön määritelmää, vaikka niillä olisikin kyseistä rajaa suurempi omistusosuus.

32 Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, pääasiassa on niin, että osingonsaajayhtiön on tarkoitus omistaa kaikki osinkoa jakavan yhtiön osakkeet, mutta ensin mainittua ei pidetä kyseisen direktiivin 2 artiklassa tarkoitettuna yhtiönä.

33 On siis todettava, että pääasian oikeudenkäynnissä on kyse pelkästään asianomaisen kansallisen lainsäädännön vaikutuksesta sellaisen maassa asuvan yhtiön tilanteeseen, joka jakaa osinkoa osakkaille, jotka omistavat siitä sellaisen osuuden, joka antaa niille selvän vaikutusvallan kyseisen yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä yhtiön toiminnasta (ks. vastaavasti asia C-446/04, Test Claimants in the FII Group Litigation, tuomio 12.12.2006, Kok., s. I-11753, 38 kohta ja asia C-284/06, Burda, tuomio 26.6.2008, Kok., s. I-4571, 72 kohta).

34 Vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan, että kun yhtiö omistaa toisesta yhtiöstä sellaisen osuuden, joka antaa sille selvän vaikutusvallan kyseisen yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä yhtiön toiminnasta, sovelletaan sijoittautumisvapautta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä (ks. erityisesti em. asia Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas, tuomion 31 kohta; em. asia Test Claimants in Class IV of the ACT Group Litigation, tuomion 39 kohta; asia C-524/04, Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation, tuomio 13.3.2007, Kok., s. I-2107, 27 kohta; asia C-231/05, Oy AA, tuomio 18.7.2007, Kok., s. I-6373, 20 kohta ja em. asia Burda, tuomion 69 kohta).

35 Vaikka pääasiassa kyseessä olevalla lainsäädännöllä olisi rajoittavia vaikutuksia pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, tällaiset vaikutukset olisivat väistämätön seuraus mahdollisesta sijoittautumisvapauden rajoittamisesta, eivätkä ne näin ollen ole peruste sille, että kyseistä lainsäädäntöä tutkittaisiin erikseen EY 56 artiklan kannalta (ks. vastaavasti em. asia Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas, tuomion 33 kohta; em. asia Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation, tuomion 34 kohta ja em. asia Oy AA, tuomion 24 kohta).

36 Esitettyihin kysymyksiin on siis vastattava pelkästään EY 43 ja EY 48 artiklan kannalta.

Sijoittautumisvapauden rajoitus

37 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että sijoittautumisvapaus, joka EY 43 artiklassa tunnustetaan jäsenvaltioiden kansalaisille ja joka sisältää oikeuden ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa itsenäistä ammattia sekä oikeuden perustaa ja johtaa yrityksiä niillä edellytyksillä, jotka sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaan koskevat sen kansalaisia, sisältää EY 48 artiklan mukaan niiden jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettujen yhtiöiden, joiden sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka on Euroopan yhteisön alueella, oikeuden harjoittaa toimintaansa kyseisessä jäsenvaltiossa tytäryhtiön, sivuliikkeen tai kauppaedustajan liikkeen välityksellä (asia C-471/04, Keller Holding, tuomio 23.2.2006, Kok., s. I-2107, 29 kohta ja asia C-170/05, Denkavit Internationaal ja Denkavit France, tuomio 14.12.2006, Kok., s. I-11949, 20 kohta).

38 Yhtiöiden osalta on todettava, että niiden EY 48 artiklassa tarkoitettua kotipaikkaa tarvitaan, kun määritellään se yhteys, joka liittää ne tietyn jäsenvaltion oikeusjärjestykseen, samalla tavalla kuin kansalaisuus on osoituksena luonnollisten henkilöiden yhteydestä jäsenvaltioonsa. Sen hyväksyminen, että sijoittautumisjäsenvaltio voisi pelkästään sillä perusteella, että jonkin yhtiön kotipaikka sijaitsee jossakin toisessa jäsenvaltiossa, vapaasti kohdella sitä eri tavalla, tekisi EY 43 artiklan sisällyksettömäksi. Sijoittautumisvapauden tarkoituksena on siten varmistaa se, että muista jäsenvaltioista tulevia kohdellaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa samalla tavalla kuin sen omia kansalaisia, siten, että yhtiöiden kotipaikkaan perustuva syrjintä kielletään (ks. em. asia Test Claimants in Class IV of the ACT Group Litigation, tuomion 43 kohta; em. asia Denkavit Internationaal ja Denkavit France, tuomion 22 kohta; em. asia Burda, tuomion 77 kohta ja asia C-282/07, Truck Center, tuomio 22.12.2008, 32 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

39 Tässä asiassa on riidatonta, että Suomen oikeuden mukaan perustettu Suomessa asuva osakeyhtiö tai sijoitusrahasto, joka saa osinkoa toiselta yhteisöltä, jolla myös on kotipaikka tässä jäsenvaltiossa, on lähtökohtaisesti verovapaa tästä osingosta, kun taas osingosta, jonka maassa asuva yhteisö maksaa sellaiselle ulkomailla asuvalle yhteisölle, jota ei pidetä direktiivin 90/435 2 artiklassa tarkoitettuna yhtiönä, pidätetään lähdevero.

40 Koska maassa asuvan yhteisön jakamia osinkoja on jo verotettu sen toteutuneiden voittojen verotuksessa, sellaiseen ulkomailla asuvaan osingonsaajayhteisöön, jota ei pidetä direktiivin 90/435 2 artiklassa tarkoitettuna yhtiönä, kohdistuu lähdeveron takia ketjuverotus kyseisten osinkojen osalta, kun taas tällainen ketjuverotus vältetään maassa asuvan osakeyhtiön tai sijoitusrahaston saamien osinkojen osalta.

41 Tällainen osinkojen erilainen verokohtelu emoyhtiöiden välillä niiden kotipaikan perusteella voi muodostaa EY 43 ja EY 48 artiklassa lähtökohtaisesti kielletyn sijoittautumisvapauden rajoituksen sikäli kuin se tekee sijoittautumisvapauden käyttämisen vähemmän houkuttelevaksi muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneille yhtiöille, jotka saattavat tämän johdosta luopua tytäryhtiön hankinnasta, perustamisesta tai ylläpitämisestä jäsenvaltiossa, joka toteuttaa kyseisen erilaisen kohtelun (ks. vastaavasti em. asia Denkavit Internationaal ja Denkavit France, tuomion 29 ja 30 kohta).

42 Yhteisöjen tuomioistuin on tosin jo katsonut, että sellaisten toimenpiteiden suhteen, joista jäsenvaltio on säätänyt välttääkseen maassa asuvan yhtiön jakamien voittojen ketjuverotuksen tai taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen tai vähentääkseen niitä, maassa asuvien osinkoa saavien osakkeenomistajien tilanne ei välttämättä ole vastaavanlainen kuin toisessa jäsenvaltiossa asuvien osinkoa saavien osakkeenomistajien tilanne (em. asia Denkavit Internationaal ja Denkavit France, tuomion 34 kohta ja em. asia Amurta, tuomion 37 kohta).

43 Mikäli jäsenvaltio kuitenkin yksipuolisesti tai verosopimusten välityksellä säätää, että maassa asuvien osakkeenomistajien lisäksi myös ulkomailla asuvat osakkeenomistajat ovat velvollisia maksamaan tuloveroa osingoista, joita he saavat maassa asuvalta yhtiöltä, mainittujen ulkomailla asuvien osakkeenomistajien tilanne muistuttaa maassa asuvien osakkeenomistajien tilannetta (em. asia Test Claimants in Class IV of the ACT Group Litigation, tuomion 68 kohta; em. asia Denkavit Internationaal ja Denkavit France, tuomion 35 kohta ja em. asia Amurta, tuomion 38 kohta).

44 On siis niin, että kun jäsenvaltio on päättänyt olla soveltamatta maassa asuviin emoyhtiöihin maassa asuvan tytäryhtiön jakaman voiton ketjuverotusta, sen on ulotettava tämä toimenpide koskemaan ulkomailla asuvia vastaavassa tilanteessa olevia emoyhtiöitä, koska vastaavanlainen, kyseisiin ulkomailla asuviin yhtiöihin kohdistuva verotus aiheutuu sen verotusvallan käytöstä näihin ulkomailla asuviin yhtiöihin (ks. vastaavasti em. asia Denkavit Internationaal ja Denkavit France, tuomion 37 kohta).

45 Suomen hallitus kuitenkin katsoo, että koska kansallisen lainsäädännön mukaan Suomessa ei ole mahdollista perustaa yhtiöitä, joilla olisi sama yhtiömuoto kuin Luxemburgin oikeuden mukaan perustetulla SICAV-yhtiöllä, tämä viimeksi mainittu yhtiö on yhtiömuotonsa ja verokohtelunsa perusteella objektiivisesti eri tilanteessa kuin Suomessa asuvat yhtiöt tai sijoitusrahastot.

46 Kyseinen hallitus toteaa, että toisin kuin suomalainen osakeyhtiö, SICAV-yhtiö ei ole asuinvaltiossaan tuloverovelvollinen, koska Luxemburgissa tällaista yhtiötä verotetaan vain varallisuudestaan 0,01 prosentin verokannalla, eikä sen toisessa jäsenvaltiossa asuvalle henkilölle jakamasta voitosta pidätetä lähdeveroa. Suomalaisten osakeyhtiöiden saamat osingot sitä vastoin ovat verovapaita vain, jotta voitaisiin estää niiden ketjuverotus osakeyhtiöiden välisessä voitonjaossa, kun taas näiden yhtiöiden muut tulot ovat veronalaisia.

47 Italian hallitus lisää tämän osalta, että kiinteistösijoitustoimintaa harjoittava SICAV-yhtiö, joka ei kuulu arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20.12.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY (EYVL L 375, s. 3) soveltamisalaan ja jonka ainoana tarkoituksena on sen omien osakkeiden yleisölle myynnillä kerättyjen varojen yhteissijoitukset, on täysin avoin ja verotuksessa ohitettava yksikkö, joka pyrkii yhteishallinnoinnin välityksellä nostamaan kunkin osakkaan henkilökohtaisen panoksen arvoa, eikä se sellaisenaan ole verrattavissa tavalliseen yhtiöön. Tällaisen yhtiön erityisluonne tekee perustelluksi, että se vapautetaan tuloverosta asuinvaltiossaan, sillä ainoana huomioon otettavana tulona on todellisuudessa kunkin osakkaan saama tulo. Ketjuverotus ei siis ole ongelma SICAV-yhtiön vaan juuri osakkaiden osalta, joten kyseessä olevan jäsenvaltion asiana on korjata se lainsäädännössään.

48 Suomen hallitus korostaa Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-yhtiön vertaamisesta Suomen oikeuden mukaan perustettuun sijoitusrahastoon yhtäältä, että pääasiassa kyseessä olevana ajanjaksona kansallisen lainsäädännön mukaan ei ollut mahdollista, että tällainen verovapaa rahasto harjoittaa ennakkoratkaisupyynnössä tarkoitetun kaltaista kiinteistösijoitustoimintaa. Se toteaa toisaalta, että SICAV-yhtiön voitonjaosta ei pidätetä lähdeveroa Luxemburgissa, kun taas suomalaisen sijoitusrahaston toisessa jäsenvaltiossa asuvalle henkilölle maksamasta voitto-
osuudesta pidätetään Suomessa lähdevero, ellei kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdystä sopimuksesta muuta johdu.

49 Tällaisia argumentteja ei voida hyväksyä.

50 Ensinnäkin on todettava, että se, että Suomen oikeudessa ei tunneta yhtiöitä, joilla olisi sama yhtiömuoto kuin Luxemburgin oikeuden mukaan perustetulla SICAV-yhtiöllä, ei voi sellaisenaan oikeuttaa eriytettyä kohtelua, koska tämä poistaisi sijoittautumisvapaudelta sen tehokkaan vaikutuksen, kun otetaan huomioon, että jäsenvaltioiden yhtiöoikeutta ei ole täysin yhdenmukaistettu Euroopan yhteisössä.

51 Toiseksi on huomattava, että seikka, johon Suomen hallitus vetoaa ja jonka mukaan Luxemburgissa ei veroteta SICAV-yhtiön tuloja, ei aiheuta, vaikka se oletettaisiinkin paikkansa pitäväksi, SICAV-yhtiön ja maassa asuvan osakeyhtiön välille sellaista eroa, joka oikeuttaisi eriytetyn kohtelun näiden kahdentyyppisten yhtiöiden saamien osinkojen lähdeverotuksessa.

52 On nimittäin niin yhtäältä, että Suomen hallituksen mukaan osingot, jotka maassa asuva yhteisö maksaa toiselle maassa asuvalle yhteisölle, eivät ole veronalaisia eli niistä ei toimiteta lähdeverotusta eikä myöskään osingonsaajayhteisön tuloverotusta. Näin ollen se, että Luxemburgissa ei veroteta tällaisia tuloja, ei voi oikeuttaa, että Suomen valtio verottaa niitä, koska se on päättänyt olla käyttämättä verotusvaltaansa tällaisiin tuloihin silloin, kun niitä saavat Suomessa asuvat yhteisöt.

53 Toisaalta on huomattava, että Suomen hallitus ei ole osoittanut, miten maassa asuvien yhteisöjen ja ulkomailla asuvien SICAV-yhtiöiden muiden tulojen verokohtelu olisi merkityksellinen arvioitaessa näiden kahdentyyppisten yhteisöjen vertailukelpoisuutta saatujen osinkojen lähdeverovapauden kannalta.

54 Merkityksellinen ei ole kolmanneksi myöskään Italian hallituksen argumentti, jossa se katsoo, että koska Luxemburgin suurherttuakunta ei verota SICAV-yhtiön tuloja, ketjuverotus ei kohdistu tähän yhtiöön vaan sen osakkaisiin, ja ketjuverotus on estettävä jäsenvaltiossa, jossa nämä osakkaat asuvat. On nimittäin huomattava, että ketjuverotuksen luo Suomen tasavalta säätämällä lähdeveron pidätettäväksi tuloista, jotka jo on verotettu osinkoa jakavan yhteisön verotuksessa, ja tällaisen ketjuverotuksen kyseinen jäsenvaltio on päättänyt estää maassa asuville yhteisöille jaetun osingon osalta.

55 Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-yhtiön ja Suomen oikeuden mukaan perustetun osakeyhtiön väliset erot, joihin Suomen ja Italian hallitukset vetoavat, eivät siis riitä luomaan objektiivista eroa saadun osingon lähdeverovapauden kannalta. Näin ollen ei ole enää tarpeen tutkia, missä määrin Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-yhtiön ja suomalaisen sijoitusrahaston väliset näiden hallitusten väittämät erot ovat merkityksellisiä luomaan niiden tilanteiden välille tällaista objektiivista eroa.

56 Tästä seuraa, että ulkomailla asuvien SICAV-yhtiöiden ja maassa asuvien osakeyhtiöiden erilainen kohtelu, kun kyse on maassa asuvien yhteisöjen niille jakaman osingon lähdeverovapaudesta, on EY 43 ja EY 48 artiklassa lähtökohtaisesti kielletty sijoittautumisvapauden rajoitus.

Sijoittautumisvapauden rajoituksen oikeuttaminen

57 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että sijoittautumisvapauden rajoitus voidaan hyväksyä ainoastaan, jos sitä voidaan pitää perusteltuna yleistä etua koskevista pakottavista syistä. Lisäksi kyseisellä rajoituksella on tällöin voitava taata kyseessä olevan tavoitteen toteutuminen, eikä sillä saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (ks. asia C-414/06, Lidl Belgium, tuomio 15.5.2008, Kok., s. I-3601, 27 kohta ja asia C-157/07, Krankenheim Ruhesitz am Wannsee-Seniorenheimstatt, tuomio 23.10.2008, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

58 Suomen hallitus toteaa tämän osalta, että kansallisen järjestelmän tarkoituksena on estää veronkierto, koska sellaiselle muussa jäsenvaltiossa kuin Suomen tasavallassa asuvalle yhtiölle, joka ei itse maksa tulostaan veroa ja jonka voitonjaosta ei myöskään peritä lähdeveroa, maksetun osingon vapautus lähdeverosta merkitsee vaaraa siitä, että keinotekoisin järjestelyin vältyttäisiin kokonaan tulon verottamiselta.

59 Suomen hallitus toteaa lisäksi, että pääasiassa kyseessä olevalla verojärjestelmällä pyritään estämään menettelytapoja, jotka ovat omiaan vaarantamaan Suomen tasavallan oikeuden käyttää verotusvaltaansa sen alueella toteutettujen toimintojen osalta. Lähdeveron periminen on siis perusteltua sen varmistamiseksi, että verotusvalta jakautuu tasapainoisesti tämän jäsenvaltion ja Luxemburgin suurherttuakunnan välillä, kuten ne ovat keskenään sopineet verosopimuksessa, jonka mukaan lähdevaltiolle on annettu oikeus periä mainitusta tulosta 5 prosentin suuruinen lähdevero.

60 Italian hallitus lisää, että lähdeverovapaus kannustaisi konserneja sijoittamaan emoyhtiönsä valtioihin, joissa verotus on alhaisin tai veroa ei makseta ollenkaan, mikä antaisi loppujen lopuksi konserneille mahdollisuuden valita, missä ja minkä verran jäsenvaltion alueella jaettuja osinkoja on verotettava, ja tämä jäsenvaltio menettäisi silloin valtansa verottaa näitä osinkoja. Kyseinen hallitus toteaa myös, että lähdeveron perimisen tekee perustelluksi se, että on estettävä veronkierto ja varmistettava, että verotusvalta jakautuu tasapuolisesti.

61 Suomen hallituksen mukaan pääasiassa kyseessä oleva lainsäädäntö on perusteltu Suomen verojärjestelmän johdonmukaisuuden turvaamiseksi; tässä järjestelmässä lähdetään siitä, että maassa asuvan osakeyhtiön ja sijoitusrahaston saaman osingon lähdeverovapaus kompensoituu, kun kyseisestä tulosta verotetaan osingonsaajana olevaa luonnollista henkilöä, koska osakeyhtiön osakkeenomistaja maksaa veroa kyseisestä osingosta ja koska sijoitusrahaston maksama voitto-osuus on Suomessa veronalaista pääomatuloa, jota verotetaan 28 prosentin suuruisella verokannalla.

62 Näitä Suomen ja Italian hallitusten esittämiä oikeuttamisperusteita ei voida hyväksyä.

63 Ensinnäkin veronkierron estämistä koskevasta argumentista on palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallinen toimenpide, jolla rajoitetaan sijoittautumisvapautta, voi olla perusteltu silloin, kun se koskee erityisesti puhtaasti keinotekoisia järjestelyjä, joilla pyritään kiertämään asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön vaikutusta (ks. vastaavasti asia C-264/96, ICI, tuomio 16.7.1998, Kok., s. I-4695, 26 kohta; em. asia Marks & Spencer, tuomion 57 kohta; em. asia Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas, tuomion 51kohta ja em. asia Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation, tuomion 72 kohta).

64 Jotta sijoittautumisvapauden rajoittamista voitaisiin perustella väärinkäytösten estämiseen liittyvillä syillä, tällaisen rajoituksen erityisenä tavoitteena on oltava sellaisten menettelyjen estäminen, joilla luodaan ilman taloudellista todellisuuspohjaa olevia puhtaasti keinotekoisia järjestelyjä sen veron kiertämiseksi, joka olisi normaalisti maksettava asianomaisen jäsenvaltion alueella harjoitetusta toiminnasta syntyneistä voitoista (em. asia Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas, tuomion 55 kohta ja em. asia Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation, tuomion 74 kohta).

65 On kuitenkin riittävää todeta, että pääasiassa kyseessä olevan verojärjestelmän erityisenä tavoitteena ei ole estää tällaisia puhtaasti keinotekoisia järjestelyjä, joilla ei ole taloudellista todellisuuspohjaa ja jotka on luotu vain sen veron kiertämiseksi, joka olisi normaalisti maksettava asianomaisen jäsenvaltion alueella harjoitetusta toiminnasta syntyneistä voitoista, joten kyseistä järjestelmää ei voida perustella veronkierron estämiseen liittyvillä syillä.

66 Verotusvallan tasapainoista jakautumista koskevasta argumentista puolestaan on muistutettava, että tällainen oikeuttamisperuste voidaan hyväksyä muun muassa silloin, kun asianomaisella järjestelmällä pyritään estämään menettelytapoja, jotka ovat omiaan vaarantamaan jäsenvaltion oikeuden käyttää verotusvaltaansa sen alueella toteutettujen toimintojen osalta (ks. asia C-347/04, Rewe Zentralfinanz, tuomio 29.3.2007, Kok., s. I-2647, 42 kohta; em. asia Oy AA, tuomion 54 kohta ja em. asia Amurta, tuomion 58 kohta).

67 Silloin, kun jäsenvaltio on päättänyt jättää verottamatta alueelleen sijoittautuneita osinkoa saavia yhtiöitä tämäntyyppisten tulojen osalta, se ei kuitenkaan voi vedota tarpeeseen taata verotusvallan tasapainoinen jakautuminen jäsenvaltioiden välillä perustellakseen muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneiden osinkoa saavien yhtiöiden verotuksen (em. asia Amurta, tuomion 59 kohta).

68 Tästä on todettava, että se, että verosopimuksen mukaan Suomen tasavallalla on oikeus käyttää verotusvaltaansa osinkoihin, jotka tässä jäsenvaltiossa asuvat yhteisöt maksavat Luxemburgissa asuville osingonsaajille, on asian kannalta merkityksetöntä.

69 Jäsenvaltio nimittäin ei voi vedota kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyyn sopimukseen välttyäkseen sille perustamissopimuksen nojalla kuuluvien velvollisuuksien noudattamiselta (ks. em. asia Denkavit Internationaal ja Denkavit France, tuomion 53 kohta ja em. asia Amurta, tuomion 55 kohta).

70 Lisäksi on huomattava, että koska maassa asuvien yhteisöjen jakamia osinkoja verotetaan toteutuneina voittoina osinkoja jakavien yhteisöjen verotuksessa, näiden osinkojen lähdeverovapaus ei poista Suomen tasavallan koko oikeutta verottaa tuloja, jotka liittyvät sen alueella harjoitettuun toimintaan.

71 Lopuksi on palautettava mieleen Suomen verojärjestelmän johdonmukaisuuden turvaamista koskevasta argumentista, että yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että tarpeella säilyttää verojärjestelmän johdonmukaisuus voidaan perustella perustamissopimuksessa taattujen perusvapauksien käytön rajoitus (ks. asia C-204/90, Bachmann, tuomio 28.1.1992, Kok., s. I-249, Kok. Ep. XII, s. I-1, 28 kohta; asia C-300/90, komissio v. Belgia, tuomio 28.1.1992, Kok., s. I-305, 21 kohta; em. asia Keller Holding, tuomion 40 kohta; em. asia Amurta, tuomion 46 kohta ja asia C-293/06, Deutsche Shell, tuomio 28.2.2008, Kok., s. I-1129, 37kohta).

72 Yhteisöjen tuomioistuin edellyttää kuitenkin tällaiseen oikeuttamisperusteeseen nojautuvan argumentin hyväksymiseksi sitä, että kyseinen verotuksellinen etu on välittömässä yhteydessä siihen, että tämä etu kompensoidaan kantamalla tietty vero (asia C-484/93, Svensson ja Gustavsson, tuomio 14.11.1995, Kok., s. I-3955, 18 kohta; em. asia ICI, tuomion 29 kohta; asia C-319/02, Manninen, tuomio 7.9.2004, Kok., s. I-7477, 42 kohta ja em. asia Keller Holding, tuomion 40 kohta), ja tämän yhteyden välittömyyttä on arvioitava kyseessä olevan säännöstön päämäärään nähden (em. asia Manninen, tuomion 43 kohta; em. asia Deutsche Shell, tuomion 39 kohta ja asia C-418/07, Papillon, tuomio 27.11.2008, 44 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

73 Pääasiassa kyseessä olevassa verojärjestelmässä osinkojen lähdeverovapaus ei kuitenkaan edellytä, että osakeyhtiön olisi jaettava edelleen saamansa osingot ja että niiden verottamisella kyseisen yhtiön osakkaiden verotuksessa olisi voitava kompensoida lähdeverovapaus.

74 Kyseisten osinkojen lähdeverovapaudella ei siis ole tämän tuomion 72 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua välitöntä yhteyttä näiden osinkojen verottamiseen osakeyhtiön osakkaiden tuloina.

75 Tästä seuraa, että sijoittautumisvapauden rajoitusta, jonka pääasiassa kyseessä oleva säännöstö aiheuttaa, ei voida oikeuttaa tarpeella turvata Suomen verojärjestelmän johdonmukaisuus.

76 Esitettyihin kysymyksiin on vastattava edellä esitetyn perusteella, että EY 43 ja EY 48 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa vapautetaan lähdeverosta tässä valtiossa asuvan tytäryhtiön samassa valtiossa asuvalle osakeyhtiölle jakama osinko mutta jonka nojalla lähdevero peritään vastaavasta osingosta, joka maksetaan SICAV-muotoiselle emoyhtiölle, kun tämä yhtiö asuu toisessa jäsenvaltiossa, sen yhtiömuotoa ei tunneta ensin mainitun valtion oikeudessa, sitä ei mainita direktiivin 90/435 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen yhtiöiden luettelossa ja se on kyseisen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vapautettu tuloverosta.

77 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

EY 43 ja EY 48 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa vapautetaan lähdeverosta tässä valtiossa asuvan tytäryhtiön samassa valtiossa asuvalle osakeyhtiölle jakama osinko mutta jonka nojalla lähdevero peritään vastaavasta osingosta, joka maksetaan vaihtuvapääomaisen sijoitusyhtiön (SICAV) muotoiselle emoyhtiölle, kun tämä yhtiö asuu toisessa jäsenvaltiossa, sen yhtiömuotoa ei tunneta ensin mainitun valtion oikeudessa, sitä ei mainita eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 22.12.2003 annetulla neuvoston direktiivillä 2003/123/EY, 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen yhtiöiden luettelossa ja se on kyseisen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vapautettu tuloverosta.

5. KUULEMINEN ENNAKKORATKAISUN JOHDOSTA

A Oy:tä ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä on kuultu ennakkoratkaisun johdosta.

A Oy on antamassaan selityksessä pyytänyt asian ratkaisemista Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-303/07 antaman tuomion mukaisesti.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on ilmoittanut, ettei sillä ole asiassa lausuttavaa.

6. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun ja lausuu uutena ennakkoratkaisuna, että A Oy:n ei ole perittävä N SICAV:lle maksamastaan osingosta lähdeveroa.

Perustelut

Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 1 §:n mukaan rajoitetusti verovelvollisen on suoritettava tuloveroa valtiolle ja kunnalle tämän lain mukaisesti. Lain 3 §:n mukaan lähdevero on suoritettava, jollei muualla toisin säädetä, muun muassa osingosta. Sijoitusrahaston voitto-osuudesta on voimassa, mitä tässä laissa säädetään osingosta. Lain 3 §:n 5 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa 30.7.2004 annetussa laissa (719/2004), lähdeveroa ei ole suoritettava osingosta, joka maksetaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle yhteisölle, joka välittömästi omistaa vähintään 20 prosenttia osinkoa maksavan yhtiön pääomasta. Tässä momentissa säädettyä sovelletaan vain, jos osingonsaaja on Euroopan yhteisön neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin (90/435/ETY) 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö.

Tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomainen yhteisö on velvollinen suorittamaan veroa täältä saamastaan tulosta. Lain 10 §:n 6 kohdan mukaan Suomesta ulkomaille maksettavat osingot ovat Suomesta saatua tuloa.

Keskusverolautakunta on päätöksessään katsonut, että A Oy:n on perittävä tulevalle emoyhtiölleen N SICAV:lle maksamistaan osingoista lähdevero, koska N SICAV ei ole rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n 5 momentissa tarkoitettu emo-tytäryhtiödirektiivissä 90/435/ETY mainittu yhtiö eikä maksa asuinvaltiossaan tuloveroa, kun taas suomalainen osakeyhtiö on Suomessa verovelvollinen tuloistaan ja muitakin eroja suomalaiseen osakeyhtiöön on.

Korkeimman hallinto-oikeuden pyydettyä edellä selostetun mukaisesti ennakkoratkaisun Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 18.6.2009 antamallaan tuomiolla (C-303/07) ratkaissut korkeimman hallinto-oikeuden esittämät kysymykset perustamissopimuksen 43, 48, 56 ja 58 artiklan soveltamisesta. Tuomion mukaan EY 43 ja 48 artiklat (joista on tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 ja 54 artiklat) ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa vapautetaan lähdeverosta tässä valtiossa asuvan tytäryhtiön samassa valtiossa asuvalle osakeyhtiölle jakama osinko mutta jonka nojalla lähdevero peritään vastaavasta osingosta, joka maksetaan vaihtuvapääomaisen sijoitusyhtiön (SICAV) muotoiselle emoyhtiölle, kun tämä yhtiö asuu toisessa jäsenvaltiossa, sen yhtiömuotoa ei tunneta ensin mainitun valtion oikeudessa, sitä ei mainita eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 22.12.2003 annetulla neuvoston direktiivillä 2003/123/EY, 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen yhtiöiden luettelossa ja se on kyseisen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vapautettu tuloverosta. Näin ollen A Oy:n ei ole perittävä lähdeveroa N SICAV:lle maksamistaan osingoista.

Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumoaa keskusverolautakunnan päätöksen ja lausuu uutena ennakkoratkaisuna, ettei A Oy:n ole perittävä lähdeveroa N SICAV:lle maksamastaan osingosta.

Ennakkoratkaisua on näin muutettuna noudatettava keskusverolautakunnan päätöksessä mainituissa verotuksissa, jos hakija niin vaatii.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Ahti Vapaavuori, Irma Telivuo, Matti Pellonpää ja Matti Halén. Asian esittelijä Marjo Snellman.